Kannaksen kadonneet luut

Jatkosodan aikana Suomen joukot tunkeutuivat syvälle Karjalan kannakselle. Syksyllä 1941 eversti Aarne Snellman sai käsiinsä erikoisen löydön Syväriltä, Podporozen voimalaitoksen toimistorakennuksesta. Snellman ymmärsi fossiilien arvon ja toimitti ne Helsinkiin tutkittaviksi.

Eläintieteilijä Olavi Kalela ja geologi Martti Salmi saivat marraskuun 1941 lopulla tutkittavakseen kolme isokokoista luuta. Myöhemmin tutkijoille toimitettiin rintamalta vielä neljäs luu. Tunnistamattomat luut osoittautuivat kahdeksi niskanikamaksi sekä vasemmaksi ja oikeaksi olkaluuksi. Yliopiston anatomisen museon luustokokoelmissa suoritettu vertailu osoitti, että ne olivat alueella muinoin eläneen visentin luita.

Luonnon Ystävä 1944; Subfossiilinen visenttilöytö Syvärin varrelta. Olavi Kalela ja Martti Salmi.

Tutkijat ottivat luista maalaji- ja siitepölynäytteitä. Ilmeni, että kookas visenttihärkä oli kuollut ilmeisesti lehtipuuvaltaisessa metsässä, jossa kasvoi koivua ja leppää sekä pähkinäpensasta ja lehmusta. Kuusen ja männyn siitepölyäkin tavattiin. Siitepölyanalyysi osoitti, että eläin oli kuollut todennäköisesti Litorinakaudella, ehkä 3000 eaa. Ihmisiä pohjoisessa eli tuolloin vain vähän. Asutus oli hyvin alkeellista, metallejakaan ei vielä osattu käyttää.

Kalela ja Salmi kirjoittivat löydöstään kuvauksen Luonnon Ystävä –lehteen 1944. Kaulanikamien kuvat ovat lehdessä kuvituksena. Kadonneita olkaluita ja niskanikamia etsittiin keväällä 2018 Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmista. Sinne niiden olisi pitänyt joutua, sillä Kalela oli tuohon aikaan töissä Eläinmuseon kustoksena. Jostain syystä luita ei löydetty eläintieteellisistä eikä geologisista kokoelmista.

Luiden häviäminen on harmillista, sillä tekniikka on kehittynyt huimasti Kalelan ja Salmen ajoista. Radiohiiliajoituksella visenttifossiilien ikä voitaisiin nykyään varmentaa jopa muutaman kymmenen vuoden tarkkuudella.

Fossiililöytö tukee Berliinin yliopiston Tobias Kuemmerlen (2012) ilmastomalleja, jotka osoittavat, että visentille sopivat alueet ovat ulottuneet 3000 eaa Karjalan kannakselle. Toisaalta samoilla alueilla liikkuu edelleenkin visenttejä. Venäjällä kasvatettuja visenttejä on vapautettu eri puolille entistä Neuvostoliittoa, myös Pietarin lähelle, mistä eläimiä on myöhemmin vaeltanut luoteeseen Karjalan tasavaltaan. Kuemmerlen malleissa 2000-luvun Suomi voisi sopia visentille vielä laajemmalta alueelta.

Milloin visentti ylittää Suomen rajan, jää nähtäväksi. Ilmasto ja kasvillisuus sopisivat sille.

 

Heidi Kinnunen

 

Visentille sopivat alueet 3000eaa (Lähdeviite 2.)

 

Visentin potentiaalinen levinneisyysalue 2000-luku (Lähdeviite 2.)

Kiitokset: Museomestari Janne Granroth  Luonnontieteellisestä museosta tarkasti olemassaolevat visenttinäytteet sekä luukokoelmasta että kotimaisesta subfossiilikokoelmasta löytämättä Syvärin näytteitä.

Lähdeviitteet

  1. Kalela, O., Salmi, M. (1944): Subfossiilinen visenttilöytö Syvärin varrelta. Luonnon Ystävä, 48. vuosikerta p. 49 – 52.
  2. Kuemmerle, T, Hickler,T., Olofsson, J., Schurgers, G. & Radeloff, V. C. (2012):  Reconstructing range dynamics and range fragmentation of European bison for the last 8000 years. Diversity and Distributions, 18, p. 47–59.

 

 

 

 

 


 Blogissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä edusta Rewilding Finland yhdistyksen kantoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s