Mistä on kyse

Euroopassa valtaa alaa uusi lähestymistapa luonnonsuojeluun: rewilding eli villiinnytys. Tämä lähestymistapa on pikkuhiljaa rantautunut myös Suomeen, tosin vielä melko varovaisin askelin. Mistä villiinnytyksessä oikein on kyse? Ja mitä se voisi soveltua Suomeen – meillähän on villiä luonto säilynyt runsaasti? Mihin sitä täällä tarvitaan?

Suomen luonto on viime vuosikymmenet saanut väistyä asutuksen, teiden ja peltojen tieltä yhä kauemmaksi ja sirpaloitunut yhä pienemmiksi paloiksi. Rewilding Finland yhdistys halua kääntää kehityksen suunnan Suomessa, ja saattaa luonto-alueiden koon ja lajiston monipuolisuuden selvään kasvuun.

Haluamme lisää tilaa luonnolle ja monipuolisempia suurikokoisia suojeltuja alueita. Ei pelkästään suota ja karua metsää, vaan myös rehevää niittyluontoa ja lehtimetsiä. Haluamme tehdä Suomen luonnosta villiimmän ja kiehtovamman. Uskomme vahvasti, että näin voidaan myös tukea uusien villiin luontoon perustuvien elinkeinojen kehittymistä.

Kuva: Joni Valkila
Kuva: Joni Valkila

Miksi villiinnytys on ajankohtaista?

Villiinnyttäminen on uusi luonnonsuojelun positiivinen, tulevaisuuteen katsova suuntaus. Voimakas kaupungistumiskehitys on lisännyt ihmisten villin luonnon kaipuuta. Ihmisten arvostus eurooppalaista luontoa ja villieläimiä kohtaan on kasvussa. Yhä suurempi joukko ihmisiä sekä Suomessa, että muualla maailmassa, haluaa kokea aidon ja alkuperäisen eurooppalaisen villin luonnon. Ihmiset haluavat päästä tarkkailemaan eläimiä niiden luonnollisessa elinympäristössään ja nauttia villin luonnon tarjoamista aidoista kokemuksista, kauneudesta ja villieläinten läheisyydestä, Euroopan rajojen sisäpuolella

On myös herätty huomaamaan, että monet suurikokoiset eurooppalaiset lajit ovat katoamisen partaalla. Osa on jo joitan vuosisatoja sitten kadonnut, kuten tarpaani eli eurooppalainen villihevonen ja alkuhärkä, eli eurooppalainen villi nauta. Eurooppaan on nyt perustettu uusia suojelualueita, joissa on palautettu luontoon jo kertaalleen luonnosta kadonneita euroopanbiisoneita eli visenttejä, alkuhärkää lähellä olevia alkukantaisia nautoja sekä villihevosia. Eläimet on vapautettu villiinnyttämisalueille, jotka ovat osittain maatalouskäytöstä vapautunutta maata.

Myös sudet, karhut, ilvekset ja suuret petolinnut ovat palailemassa vanhoille alueilleen Euroopassa. Villiin luontoon kohdistuva turismi on kasvussa Euroopassa. Suomessakin on tämä huomattu: karhukuvauskojuretket myydään loppuun jo kuukausia etukäteen. Digikuvaus on tehnyt luontokuvauksesta yhä suositumman harrastuksen tavallisille kansalaisille.

Kuva: Joni Valkila
Kuva: Joni Valkila

Miksi villiinnytys on tärkeää luonnolle?

Samaan aikaan ymmärtämys siitä, että suuret eläinlajit ovat oleellinen osa ehjää ekosysteemiä, on saanut yhä vahvempaa näyttöä tieteessä. Suuret eläimet ovat luonnonympäristön arkkitehteja. Ne järsivät puita, muokkaavat maaperää kaivamalla ja piehtaroimalla, luovat polkuja, siirtävät ravinteita ja levittävät kasvien siemeniä laajoille alueille. Muuttamalla karkeat kuitupitoiset kasvit hedelmälliseksi lannaksi ne muuttavat koko ekosysteemin elinehtoja muille kasvi- ja eläinlajeille suotuisammiksi.

Vaeltavat suuret eläimet kuljettavat maaperälle tärkeät, merta kohden valuvat ravinteet takaisin ylärinteille ja hedelmättömille alueille. Suuria eläimiä on kutsuttu “ravinnepumpuiksi”, ja niiden valtava merkitys niin maa kuin meriekosysteemeille on paljastunut viime vuosikymmenten tukimuksissa. Suuret kasvinsyöjät ovat myös välttämätöntä ravintoa suurpedoille ja raadonsyöjille.

Suurten eläinten palauttaminen luontoalueille Euroopassa on johtanut Serengetiä muistuttavan savannialueiden muodostumiseen. Tällainen luontotyyppi, jossa metsä ja niitty vuorottelevat, oli Euroopassa yleinen luontotyyppi ennen kuin maanviljely levisi Eurooppaan.

Kuva: Joni Valkila
Kuva: Joni Valkila

Mitä haasteita villiinnytykseen liittyy?

Luonnonympäristöjen häviäminen ja sirpaloituminen kestämättömän pieniksi alueiksi, on vakava uhka euroopan luonnolle ja luonnon monimuotoisuudelle. Pitkällä aikavälillä se aiheuttaa merkittävää haittaa myös ihmisille. On sen vuoksi tärkeää perustaa jo olemassa olevien luontoalueiden lisäksi myös uusia, monipuolisempia ja lajirikkaampia alueita sekä yhdistää olemassa olevia alueita toisiinsa. Uusien luontoalueiden tulisi metsän ja suon lisäksi käsittää nykyistä merkittävästi enemmän niittyjä ja luonnonlaitumia.

Villiinnytyksen haasteena on suurten eläinten palauttaminen niille alueille, joista ne ovat kadonneet siten, ettei tästä aiheudu kohtuuttomia haittaa paikallisille asukkaille. Suuret eläimet vaativat paljon tilaa.

Suurten eläinten luontoon palauttamisessa on kuitenkin jo useassa projektissa onnistuttu Keski-Euroopassa, kun projektit on toteutettu huolellisesti etukäteen suunnitellen ja paikallinen väestö huomioiden. Tarpeen mukaan on käytetty myös alueiden aitaamista. Aitaaminen on ollut toimiva käytäntö myös muun muassa Etelä-Afrikassa, jossa on useita suosittuja yksityisiä ja aidattuja, lajistoltaan rikkaita luonnonpuistoja.

Kuva: Hans Veth, Unsplash.com
Kuva: Hans Veth, Unsplash.com

Entä mitä mahdollisuuksia?

Ihmisten kasvava kiinnostus villiin luontoon ja eläimiin tarjoaa uusia mahdollisuuksia toteuttaa suojeluhankkeita myös taloudellisesti kannattavalla tavalla, joka hyödyttää myös paikallista väestöä.

Villiinnyttäminen on mahdollisuus myös Suomelle. Täällä on jo valmiiksi villiä luontoa ja suuria villieläimiä. Uuden, nykyisiä alueita luontotyypiltään monipuolisemman ja lajistoltaan rikkaamman luontoalueen perustamisella voidaan saada menestys niin luonnon monimuotoisuudella, taloudelle ja yritystoiminnalle, kuin koko Suomen kansainväliselle maineelle.

Lue tarkemmin, mikä on rewilding-termin määritelmä ja mihin se tarkkaanottaen perustuu. Tai tutustu Linkkejä-sivulla rewilding-aiheiseen aineistoon ja tieteellisiin artikkeleihin.